Siirry pääsisältöön

Tekstit

Blogitekstisuositus

Valkoinen ja kukkien tuoksu

Pieni lintu laittoi makrotex-haasteeseen aiheen valkoinen. Tammikuussa täällä Kuopiossa valkoista on lähes kaikkialla ulkona, mutta koska minä olen sisällä, oli aika katsella valkoista muualta kuin lumihangesta. Niinpä ensimmäisenä silmiini osui Carlosin oma lampaantalja. 

Valkoisen eri sävyt ovat välillä haastavia. Mietin, onko kyseessä kerma vai valkea, ruskea vai valkea tai harmaa vai valkea. Maassa nämä kivet näyttivät valkoisilta. Toin ne Suomeen Turkista. Näillä on oma tarinansa. 

Jo lapsena ihastuin lumilasipalloihin ja aivan onnessani olinkin, kun reilu vuosi taaksepäin sain tämän valkoisen enkelilumipallon joululahjaksi blogisiskoltani.

Tällaiset valkoiset asiat löysin nyt tällä kertaa.
Mitä valkoista sinä näet, kun katsot nyt ympärillesi liikkumatta?


Sävyyn sopien myös Dermosilin joulukalenterissa luukun 16 tuote oli valkeakorkkinen hajuvesi. Tämä yllätys oli huippuihana ja tykkään kovasti. Tuoksu on huumaava kukkaistuoksu.
Uusimmat tekstit

Dermosil Joulukalenteri Unboxaus 15/24 sekä naapurirakkautta

Tiedätkö sellaiset ihmistyypit, jotka antavat kaikkensa toisten eteen pyytämättä itse mitään. He eivät edes huomaa itse sitä, kuinka suuren ilon ja avun he toisille antavat ja vähättelevät itseään. "En minä nyt mitään sen ihmeempää tehnyt". Sitten, kun hän tarvitsisi apua, kuuntelijaa tai lohtua, ei hän tohdi häiritä toisia niin vähäpätöisellä asialla, kuin "minun omat tarpeeni".
Minulla on tällainen enkelien sanansaattaja lähellä, jota haluan muistaa silloin tällöin jollakin pienellä tai vähän isommallakin lahjalla, olemalla läsnä tai auttamalla pyytämättäkin. Tiedän, että hän arvostaa todella sitä pientäkin apua tai lahjaa, jonka voin antaa. Hän todella kiitollisena ottaa vastaan ja hän omien asioidensakin lomasta kysyy, mitä meille kuuluu. Silittää olkapäästä ja syvälle silmiin katsoen sanoo toivovansa minullekin parasta. Ja minä näen, että hän tarkoittaa sitä todella. 
Meidän huumorintaju on aivan omaa luokkaansa, olemme molemmat erityisherkkiä ja meitä yhdistä…

Back to the scene

Murhanhimoinen katse silmissäni, kenties jopa vihainen kiihko vallannut mieleni, hakkaan syvälle, syvemmälle ja kaivan ulos kaiken niin, että vaalea liha ja tummanpunainen, vielä juokseva neste roiskuvat ympäri keittiötä.

Olen aloittanut aamun kuin kuka tahansa keski-ikäinen kroonisista kivuista kärsivä nainen. Yrittänyt pyöriä sängyssä hionneissa lakanoissa edes hetken vielä, jotta jaksaisin valvotun yön jälkeen. Lopulta kello naksahtaa kahteentoista ja koen aikani tulleen ylösnousemukseen.


En tiedä, johtuiko se väsymyksestä, kivuista vai mistä, mutta yhtäkkiä minulla vain napsahtaa ja alan väkivaltaisen hakkaamisen. Vai johtuiko se siitä, etten ollut vielä saanut kahviani? En tiedä. En osaa edes katua vielä tekojani. Luulen, että katumus tulee adrenaliinin jälkeen.

Ensin yksi kohdistettu isku veitsellä keskelle, sitten raskaalla umpikivisellä morttelin palikalla päähän. Ei, en osaa edes nimetä sitä. Se vaan oli kätteni ulottuvilla, eikä aivoni rekisteröineet siinä mielentilassa mitä…