Kunhan höyräilen

Kielteinen asenne on salakavala ja petollinen. Sillä on monenlaiset kasvot, ja se piiloutuu erilaisten naamioiden taakse. Se saattaa näyttää realismilta. Se voi ottaa hienoksi ilmiasukseen käytännöllisyyden. Tämä ovela kameleontti pukeutuu mielellään laiskuuden kaapuun. Kätevänä valepukuna sillä on nippu tekosyitä.

Jos myönteisellä ajattelutavalla on niin paljon etuja kielteiseen verrattuna, miksi ihmiset edelleenkin hokevat etteivät pysty. Kehotan sinua riisumaan naamiot ja kaavut, kaatamaan kulissit ja paljastamaan todelliset juuret.

-Robert H. Schuller


Noilla lauseilla on hyvä aloittaa tämä päivä. Mitä tästä päivästä kertoisin? 
Aamulla herättyäni aloin soittamaan terkka-asemalle, koska eilen hain vihoviimeiset laastarit apteekista ja ensi kuun alussa tarvitaan uusi resepti. Sairaslomakin loppuu lokakuun lopussa. Tai siis niinhän sitä luulisi, mutta ei se voi loppua, koska tilanne ei tästä parane ja nyt on jo viimeisestä 4 kuukaudesta huonontunut siinä mielessä,että yksi panacod on tllut lisää vakituiseksi lääkkeekseni. Eli kivut ovat siis lisääntyneet. ei ole kuntoutusta tulossa, kun ei siitä ole apuakaan. Teen mitä teen itse ja tokihan haluan pysyä edes jossain kuosissa. Haluja olisi kyllä enempäänkin liikkumiseen.
Ajatella, jos voisi aloittaa kahvakuulatreenit, lenkkeillä säännöllisesti, jumpata... Ah. Laihtua ja olla kaunis! Hah. Ollaanpa rehellisiä! 


Anyway, soitin terkka-asemalle siis ja hoitaja lupasi selvittää minulle asioita. 
Minä menin sänkyyn takaisin ja olin romahduspisteessä. No en todellakaan sen puhelun takia, vaan olotilani. Selkään koski, mahaan koski, pää on kauttaaltaan tukossa flunssan takia, pahoinvointia, väsymystä, Päänsärkyä, heikotusta,... Tuntui just siltä, että nyt ei enää kroppa jaksa eikä se selviä tästä! Yritin rentoutua, mutta kuinkas teet sen, kun olo on kamala?

 Ja se, kun on rentouduttava, jotta olo korjaantuisi, mutta et pysty, niin sai aikaan jonkinlaisen paineen tai mikä lie hermoromahduksen esiaste ollutkaan. tiedä häntä sitten. Murunen heräili siinä pikkuhiljaa myös ja otti syliin. silitteli ja rauhoitteli ja antoi rakkautensa virrata suoraan syliini. Aloin itkeä hetkeksi. Se helpotti hieman. Samoin ne silitykset selästä. Sain hieman rentouduttua. Sitten Murunen a
setteli tyynyt jalkojeni alle ja laittoi syvärentoutus-harjoitteet soimaan makkarin stereoista.
Ajatuksenani oli ottaa tunnin kestävä syvärentoutus, jolla saisin pahimmat väsymykset ja jännitykset mahdollisesti pois. Hyvin pian sainkin itseni syvälle rentoutukseen. Jossain vaiheessa säpsähdin, varmaan puolen tunnin sisällä, kun kissa tulla tupsahti makaamaan päälleni. Hassuliini. ;)
Ja taas kohta mentiin täyteen "transsiin".

Seuraava muistikuva oli siitä, kun alkoi jo uusi, eri rentoutusohjelma, pikainen hengitysharjoitus soida. Ja sittenkin vaivuin jonnekin syvyyksiin. Heräsin pirteänä ja paremmassa kunnossa sen toisen loppuessa. Kissa jatkoi sylissäni unia. Herättelin kissan ja nousimme ylös. Olotila oli hieman parempi. Selkä on kivuliaampi kuin normaalisti ja päähän koski vielä, mutta otin lisää lääkkeitä ja päänsärky poistui ainakin toistaiseksi.
Tiedostan ainakin sen, etten tänään tee yhtään mitään!
Ei enää kestä kroppa.


Pakko antaa levätä ja kerätä voimia huomiseen koetukseen. 
Huomenna on reissu eri kaupunkiin palaveriin ja saamme samalla kuulla tuomion. Raskas päivä tiedossa koko perheelle. Uskon, että osittain sekin vaikuttaa minuun sen verran, että voimat heikommat.

Puhelin soi jo muutaman kerran. Ensin eräs erikoistuva lääkäri kyseli minulta lääkelaastarini vahvuuksia, määriä yms ja lupasi hoitaa apteekin kanssa reseptin minulle marraskuun loppuun saakka kuntoon. Hyvä niin. ensi kuun lääkäritapaamisaikaa en vielä saanut, mutta hoitajan kanssa juttelin, että soittelen taas lokakuun alussa sinne uudestaan.

Täytyy nyt toivoa, että ensi viikolla olisin kunnossa. Haluan olla kunnossa! Tapaan silloin 3 ihanaa ihmistä! :)

Äh, Murunen sai eilen ensioireet flunssasta. Liekkö nyt sitten hänelle tämä samatai töistä joku muu pöpö tulossa? Toisaalta, jos on tullakseen, niin olisipa tämä sama, sillä jollei se ole sama, saatan saada taas toisen tartunnan. APUVA!

Lopettelen tälle päivää ja toivottelen kaakaon höyryisiä tunnelmia teille kaikille. Minä jatkan höyryilyjäni täällä lepomietteissä.

Viltsu

Kommentit

Marja Kokkonen sanoi…
Voi että, parempaa vointia sinulle! Särky on aika vaikea kaveri :/ Mutta on se kyllä kuitenkin ihana että murusi pitää sinusta niin hyvin huolta :) Lähettelen oikein paljon paranteluhaleja että pääsisit ensi viikon tapaamiseen! Jaksuja muutenkin, ei taida olla nyt mitkään maailman helpoimmat ajat menossa kirjoituksistasi päätellen.

Hetkeksi kevyempiin aiheisiin, kyselit joskus niistä raaputus-arkeista että mistä niitä saa ja tadaa, muistin lopulta kysyä äidiltä. Ne on nimeltään siirtokuvia ja niitä saa ainakin Kirjokkaasta:

http://kirjokas.com/index.php?cPath=353_365_424

:)
Vilimarika sanoi…
Mulla on hyvä hoitaja. :) Ja kissa on toinen samanmoinen. :) Makoilee aina vieressäni tai päälläni, kun mulla huono olla. Ja tallaa sen minkä kerkee, hieroo? Siis se kissa. :D
Kyllä mä pääsen tapaamiseen. Tänään on jo parempi olla. Korvat ainakin aukesivat illalla ja mahakipukin taisi kaikota. Huh huh. Enää nuha ja selkäkipu vaivana. Hus pois nekin.
Tämän päivän jälkeen painerintamallakin helpottaa varmasti, kun kuulemme päätökset.
Ahaa, joo, kiitos! Kipasenpas ihastelemassa linkin kautta niitä siirtokuvia!
Pian nähdään!
Tuula sanoi…
Toivottavasti olo on jo parempi. Vaikkei minulla särkyjä tms. olekaan, niin olo on kurja... No, minulla tämä kurjuus on erittäin ohimenevää ja tuloksena on jotain ihanaa.
Vilimarika sanoi…
Tuula, toden totta! Eikä sulla montaa päivää enää olotilasi kestäkkään. Vaikka muistini mukaan tuo hetki oli ehkä se pisin aika. ;)