kortissa koko elämäni


Olin käymässä jo yöpuulle, kun yks kaks mieleeni tulvi "Heidin korttipajan" sponsoroima "Kortiston" suuri leimasinrumba. Haluaisin tehdä vielä yhden, sen viimeisen, mutta toivon mukaan kisassa ensimmäisen kortin.

Otin leimasintarvikkeet esille ja samoin kaikki muut tarvittavat välineet.
Päätin tehdä vauva-aiheiden kortin.

Söpö vauva, pesä, lintu, siivet... Ajatukseni vilisivät kauas menneisyyteen.
Olihan jo yö ja herkistynyt ja väsynyt minä.


Muistin lapseni syntymän. Kelasin hetket tähän päivään. En halua menettää lastani. En pimeälle, en pois. Olen menettänyt jo pari vauvaani kuoleman enkelille. Se riittäisi. Ja minä itkin.

Kortti alkoi hahmottua ja halusin laittaa kaikki oikeille paikoilleen. Minä olin niin väsynyt kaikkeen!
Lintu... Lennä vapauteen! Lennä! Pakene!


Ja silmissäni vilistivät tällä kertaa kaikki ne hetket, jolloin minua  pahoinpideltiin  henkisesti -ja fyysisesti. Se harmaa katse, jota en koskaan unohda eräänkin silmissään. Kuin eläin asennoltaan, katseeltaan, ääneltään.  Mieleeni palasivat hänen tukijajoukkonsa. Kun porukassa suunnittelivat tekojaan. Se kerta kun itse olin sairaalassa. Pahoinpideltynä ja turvattomana.


Ja minun pakomatkani lopulta. Piiloon. Pakoon. Pois. Ja hän löysi sittenkin.


Mietin rakastani joka makaa nyt sairaalassa ihan kuin lapsenikin myöskin. En voi auttaa kumpaakaan, en tarpeeksi.

Kissa tuli viereeni. Se tykkää askarrella, se tykkää tipuista. Silitin kissaa.

Kortti alkoi olla lopuillaan. Halusin kaikki osat vimpanpäälle tarkasti paikoilleen. Oli urakka onnistua leikkaamalla ja liimaamalla leimattuja. Ei vain päällekkäin, vaan oikeaan kohtaan, sisäkkäin. Sekaan kiiltokuvia, leimasinmusteella värjätty keveä perhonen. Kaikkien papereiden reunat käsitellen. Copiceja, Pro markereita... Distress inkiä.

Välillä seisomaan kivun takia... Päätin jatkaa loppuun saakka. Olenhan sinnikäs nainen.
Viime silaus ja kortti oli valmis. Ilon värit, rakkaus, lohtu, kauneus, ...
Ei, en halua itkeä enää, ajattelin.

Korttini Kortiston haasteeseen oli nyt valmis.Kello oli varmaankin 2 yöllä, ellei jo kolmekin. Kävin nukkumaan ja nukuin pitkään!



Jos voittaisin kisan, leimasintoiveiksi sanoisin tällä kertaa seuraavat leimat:

1. sellainen lipuke-leimasin, millä tehdään  pääsylippuja tai hmm... ootas... laitan esimerkkikuvan. :)

2. Taustaleimasin olisi kiva. Halkeileva kuvio. Kuin krakleerattu lopputulos.

3. Korttien taakse mahtuva leimasin, missä lukisi : 

Kierrätysmateriaaleista
käsin tehnyt Viltsu



Kommentit

Nanna sanoi…
Kaunis kortti syntynyt tuskasta ja surusta!
MB sanoi…
Olipas koskettavaa sinun tarinasi ja sait aikaan taas jotakin kevyttä sekä kaunista ja voimia Sinulle.
Hanna Helena sanoi…
Voi kun voisin sanoa jotakin tueksesi. Luulenpa kuitenkin että sinulla on kaiken murheellisen keskellä voimia olla vahva, ja luovuuttahan tiedät omistavasi. Toivon täältä kaukaa että sinulla on ystävä tai ystäviä joiden puoleen voit kääntyä silloin jos tuntuu ylivoimaiselta. Kiitos että kerroit tarinaasi näin avoimesti.
Kiitos. Tiedän senkin, että menneisyys on myös muokannut minusta vahvemman ja sydämellisemmän ihmisen. Yksin en ole, enkä itse siellä synkissä syvyyksissä. En anna itseni vajota. Lapseni ja puolisoni, tai itseni takia.
MerjaHannele sanoi…
Kun luin maaliskuun alun tarinaasi, niin itku meinasi tulla. Ihana kortti! HALAUS!