lemmikit ja Sitruunakääretorttu

Kissa käpertyi illalla viereeni nukkumaan ja venytti tassunsa käteeni. Siinä me sitten nukahdimme käsi tassussa ja tassu kädessä. Kuinka söpöä kuunnella kehräystä, mikä muuttuu hiljaiseksi tuhinaksi. 

Toisille lemmikit ovat osa perhettä, toisille ajatus lemmikistä perheenjäsenenä on kammottavaa. Niin, onhan meillä jokaisella omat ajatuksemme, tuntemuksemme ja mielipiteemme.

Ymmärrän oikein hyvin ajatuksen siitä, että koira tai kissa tai jokin muukin lemmikki on perheenjäsen. Kiintymys viattomaan luontokappaleeseen ja se hoivavietti saa aikaan ihmeitä. Se, kuinka sitten kohtelemme perheenjäsentämme, on asia erikseen.

Jos ajatellaan, että lemmikki perheenjäsenenä tarkoittaa sitä, että koira saa hyppiä ihmisten päälle, koska tervehtii iloisesti tai saa kerjätä ruokapöydän ääressä, koska on niin söpöliini, saa vetää hihnasta ja saa tehdä mitä tahansa, niin se on asia, jota en ymmärrä. 

Perheenjäsenet meillä ainakin ovat vapaita toki, mutta onhan lapsilla ja aikuisillakin säännöt, joita noudatetaan! Miksi sitten ei kissallakin!? torun lastani ja pidän huolen itsenikin tavoista. Niihin ei todellakaan kuulu se, että minä itsekkään tönisin toisia tai vaatisin toisten lautaselta sen viimeisen palan. En saa itsekkään tahallaan särkeä astioita tai roikkua kattolampusta. En siis anna kissankaan tehdä ihan mitä vaan!

Törmäsin kerran naiseen, jota en tunne sen enempää, mutta netissä nyt näkee kaikenlaista sosiaalisessa mediassa. Tämä nainen pitää itseään koiran äitinä! No joo, niitä "tule äipälle, pikku fuffe" kuulee harvaseltaan, eikä siinä mitä, mutta tämä kyseinen "äiti" pukee koiralleen vaipat ja vaatteet. Kuljettaa sylissään ja antaa ruokaa tuttipullosta. Joku oli kommentoinut koiran valokuvaa jotenkin, että onpa söpö koira, vaikka onkin vaatteet päällä. Vastaus oli, että henkilö loukkaa syvästi, sillä kyseessä ei ole koira, vaan lapsi! ja lapsella on oltava vaatteetkin!

Tällainen ylireagoiminen ja hämärtyminen todellisuudentajun kanssa on jo sairasta ja minusta mennyt liiallisuuksiin. Samoin ne kassissa kuljetettavat pitsiröyhelöiset koirat, joita kuljetetaan discoissa, kaupoissa, teatterissa... Onko se koiran elämää kulkea puettuna rimpsuihin, vapista kassissa ja käydä discoissa?! On ihan eri asia laittaa kurahaalari tai villapaita talvipakkasella tarpeeseen, kuin alkaa tehdä jalostetusta vauvanpiirteet omaavasta lättänaamakoirasta lapsen korvike noinkin vahvasti koiran omaa luonnetta vastaan toimien.

Joo, saa hyppiä silmilleni ja vetää palkokasvin siemenet nenäänsä, mutta tämä on minun mielipiteeni. 

Lemmikit ovat rakastettavia ja ihania ja omia nuppusia, mutta silti E-L-Ä-I-M-I-Ä!

Niiden kuuluukin möyriä lattialla, saada joskus matokuuria ja haukkua, naukua tai piipittää muulla tavalla. Vaikka sitten hirnua tai ammua. En halua nähdä esikouluryhmään menossa koiraa reppu selässä ja "äidin" itkemässä, miksi yhteiskunta ei ota "hänen lastaan" eskariin!

Ja tekin, jotka vihaatte kaikkia eläinkunnan eläjiä. Ihan vapaasti! Kunhan annatte toisten niistä tykätä... Tietyissä rajoissa. :D

Mites, maistuisiko kahvin/teen kanssa keväinen, ihana kääretorttu? 

Kokeileppas tätä ohjetta!

meillä sitä syödään tällä hetkellä ja on meinaan ihanaa!

Sitruunakääretorttu

4 kananmunaa

1,5dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,8 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 sitruunan raastettu kuori

väliin ja pinnalle:

2 dl kuohukermaa

1 prk sitruunarahkaa

3 rkl tomusokeria

4 rkl hasselpähkinärouhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos vaahtoon ja lisää sitruunan kuori. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia. Kumoa levy sokeroidulle leivinpaperiarkille. Irrota pohjapaperi ja anna levyn jäähtyä.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja tomusokeri. Jaa reilu puolet täytteestä levylle ja kääri rullalle paperin avulla. Jätä saumakohta alaspäin. Anna tortun vetäytyä jääkaapissa. Levitä päälle loppu täyte ja ripottele päälle pähkinärouhetta.