Lisää muistikirjaa, Aromiaa ja muuta kivaa

Olin muutaman päivän sen verran kivuliaampi ja migreenissäkin, etten askarrellut kovinkaan ahkerasti. En ainakaan samalla tavalla, kuin parempina hetkinä. Niinpä sitten muistikirjan tekokin oli tauolla ja nyt sitten olo on korjaantunut ja kykenen istumaan aloillani. Kaikenlisäksi sain nukuttua ihan hyvin.

Eilispäivän ohjeistus kuului: Kirjoita postikortti.

Ja minähän kirjoitin.

Postikortissani on merellistä hehkua kuvassa. Merenneito myöskin meren kuohuissa. 

Kääntöpuolella on Positiivareilta lainattu runo, mikä mielestäni sopi tähän oikein hyvin. Kortin lähetin SINULLE LUKIJANI! Siellä juurikin!

Tämän päivän tehtävä

Kaikilla on suunnitelmia huomisesta,

mutta mitä aiomme tehdä tänään?

Tulemme antamaan enemmän aikaa toisillemme, 

muistamaan unohdettuja ystäviämme,

mutta kenet huomioimme tänään?

Tulemme korjaamaan onnen satoa kun aika koittaa,

mutta mitä olemme kylväneet tänään?

Huomisessa muutamme pilvilinnaan,

mutta aloitammeko rakentamaan portaita jo tänään?

Innostu huomisesta, mutta vain tässä päivässä on kahvat.

Kysy itseltäsi juuri nyt: 

Mitä aiot tehdä juuri tänään?

Runo tosiaankaan ei siis ollut minun, mutta sanoma on niin mahtavan ihana, että pakko oli lainasanat laittaa tähän "korttiin" sinulle. Ja minun oma vastaukseni tuohon loppu-kysymykseen on, että minä annan sinulle tämän ohjeen. Tässä ja nyt.

siitä jatkan päivääni eteenpäin. Ja edestäni löysin tämän päivän muistikirja-tehtävän, mikä kuului lyhyesti ja ytimekkäästi näin: Jalat.

Oletko koskaan ajatellut, mitä jaloilla tehdään?

Juostaan, kyykistytään, niiataan, kävellään, nostetaan, seisotaan, maalataan, tartutaan, kirjoitetaan, potkitaan, kiedotaan, hypitään... 

Mitä muuta keksit, mitä jaloilla tehdään? 

Kun yritin keksiä noita sanoja, huvittavaa oli se, että kaikki muut tulivat ensin mieleeni, mutta vasta viimeisenä kaksi oleellisinta asiaa: Kävellään ja seisotaan! Niin itsestäänselvyytenä niitä pidin. Kuitenkin.

En tiedä, nukahdinko hetkeksi vai enkö, mutta olin matkalla jonnekin kauas...Aromia-nimiseen paikkaan.

Matkallani Aromiaan törmäsin asukkaisiin, joita siellä Aromiassa asustaa. Yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä lienee tämä:

Antti Medit. 

Tämä mysteerinen mies hämmästytti minua ihan tosissaan. Nimittäin hän alkoi meditoimaan. No, ei siinä mitään kummallista. Meditoinhan minäkin ja välillä apunani on Jipeltä saamani mandala. Taustalla soi rauhallinen meditointimusiikki. Osaan erilaisia tapoja rentoutua, meditoida ja vaikka irrottautua tästä hetkestä, koko maailmasta... Mutta ei nyt niistä sen enempää. Palataan takaisin Antti Medit:iin. Tämä Medit Antti nimittäin saavutti vieläkin syvällisemmän irrallisuuden, kuin mitä minä olen koskaan itse osannut tehdä. Saatikka edes tietänyt sellaisen olevan mahdollistakaan!

Antti nimittäin vaipui kevyen horrokseen ja hänestä irtautui skandha erilleen ja alkoi leijailla kevyesti ja aaltoillen, kuin ihanan tuoksuviran keinutellessa sitä sielun kaltaista skandhaa. Ja se skandha hymyili minulle, iski silmää ja viittoili minua seuraamaan sitä. 

Katsoin hämmentyneenä Antti Meditin kroppaa, mikä hartaasti istui edelleen kuin kivettynyt patsas paikoillaan ja päätin seurata skandhan  leijuntaa minne veisikään mennessään. Voisinhan pian palata takaisin. 

Se rento sielunelämä leijui kohti vanhaa Aromian kaupunkia ja siellä olevaa kaunista, tunnelmallista ja nostalgista Cafe Gamla Stania. Ahaa! Ja niinpä avasin oven, "sielulle" ja minulle, ja menimme tilaamaan kunnon leivoskahvit! Aromiaa! Nam nam!

Ja kerronpa senkin vielä, että rauhassa ne kahvit juotiin ja leivokset syötiin ja sitten samaa reittiä takaisin ja DING ja DONG ja niin se Antti heräsi ja sai takaisin vaellelleen kahvinhimoisen skandhansa. :) Hyvä niin.

Tätä siis harjoittelen. Kuinka irroittaa sieluni niin, että voisin leijailla välillä kahville jonnekin tai sitten lomalle etelään tai vaikkapa sinne sairaalaan seuraavan kerran, kun missaan bussin. :D

Hmm... En taida kuitenkaan suunnitelmistani kertoa sille työkyvyn arvioinnissa olevalle psykologille... ;D

Mitä, toin tottakai tulijaisia matkaltani Aromiasta! Aromikasta herkkupastilli-karamelli-naminamia!
Kokonainen pullollinen vieläpä!

Toivottavasti säästyi tämä postaus kirjoitusvirheiltä. Väsymys nimittäin puskee päälle niin lujaa, että välillä säpsähtelen hereille. Niin, nukahtelen toisinaan kesken puuhienikin. Ei minulla uniongelmia tai narkolepsiaa ole, vaan haittavaikutuksia kovan kivun hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä. Lääkitys kun on nyt taas huipussaan. Hyvä olla, kun jaksaisi ja muistaisi olla. :D