Siirry pääsisältöön

Ajatuksiani

Aamun ajatuksia...

Väsymys. Se tunne sisällä tuntuu voimistuvan ja virtaavan lävitseni kuuman laavan lailla. Voimattomuus. Pelottava tunne siitä, että missä mennään ja mihin päädytään. Tunne siitä, kuinka voimaton ihminen onkaan jonkin suuremman edessä. Kuinka helposti voisi ajatella, että minä itse hallitsen itseäni, vartaloani ja mieltäni. Ja silti, loppujen lopuksi se on täyttä potaskaa! 

Nyt ajatukseni ovat siis paljon syvemmällä vartaloni sopukoissa, kuin siinä, päätämmekö jäädä sohvalle makaamaan vai mennä lenkille. Päätämmekö syödä pizzaa vai salaattia. Ajatukseni risteilevät siellä kroppamme syövereissä, josta emme paljain silmin näe mitään. Tai ehkä jollain laitteella, leikkauksilla.. Mutta näemmekö sittenkään kaikkea?! Emme. 

Ajatukseni ovat luissa ja ytimissä. Siellä, missä vanha kansa sanoi jo kauan sitten, että tunnemme sateet ja tunnemme lämmön. Kolotukset. Kolottamattomuuden. Siellä ne ajatuskeni ovat, missä päätös on jollain suuremmalla päättää, hajoavatko vahvatkin luut ja nikamat, syöpyykö trimmattukin keho, onko kaikki loppu nopeasti, vaikka kuinka olisit positiivinen ja rohkea!? 

Emme me voi päättää, saadaanko sydänkohtaus kesken päivää vai kestääkö sydämemme aina ja ikuisesti. Emme voi päättää, tuleeko jokin syöpäkasvain elimistöämme nakertamaan tai mureneeko luustomme hitaasti mutta varmasti, pikakelauksellakin. Tai järkkyykö mieli niin pahasti, ettemme voi asialle mitään. Aihe on niin ahdistavaa alkaa ajattelemaan, ettei sitä haluaisi pohdiskella. Kaikkihan me kuollaan joskus. Hajoamme. Sammutamme elämänilomme. Joskus on kuitenkin pysähdyttävä ajattelemaankin. 

Ei minulla ollut tarkoitus alkaa ahdistavia asioita kertoilemaan. Ne vaan mietityttävät tällä hetkellä enemmän. Pelkoa, surua, epätoivoa, pettymystä, turhautumista, vihaakin ehkä välillä... 

Ja silti kytee jokin toivon kipinä, usko ja yrittämisen halu. Tahto sinnitellä, jaksaa ja löytää vielä vähän lisää sitä "jotain muuta" ajateltavaa ja jotain, mikä antaisi lisää voimaa silloin, kun itsellä ei sitä olisi tarpeeksi. Jotain, millä kestää vahvana. 

Nyt en voi romahtaa. En antaa vaan mennä. On taisteltava kovempaa. On löydettävä lisää kestoa ja sietoa sille, että äärirajoilta noustaan vielä suuremmille äärirajoille. Pikkusen lisää... 

Ja kun tuntuu siltä, etten enää jaksaisi, jaksaisin silti. Kun en enää kestäisi kovempaa kipua, kestäisin silti. Ja kun en enää haluaisi nousta sängystä ylös, nousen silti. Siitäkin huolimatta, että tiedän, kuinka vaikeaa se alussa onkaan, kun askeleet viiltävät kuin veitsen terien päällä kävelisi. Olen jaksanut tänne asti ja edessäni on vielä kokonainen tulevaisuus. En minä voi luovuttaa!



Ja silloin, kun tulee jotain muutakin vielä niskaan, voisin vain ohittaa asiat ja antaa olla. Jatkaa eteenpäin ilman että ne jäävät sisälleni. Luottaa siihen, että kaikki on siltikin hyvin, vaikkei siltä tuntuisikaan. Vaikka tunnet totuudeksi jonkin, uskot, että poikkeuksiakin on. Ettei aina 1+1 ole 2 vaan järjen vastaisesti se onkin 1 tai 3. Tai sata. 

Ajatuksia... Hyvin syviä ja hyvin mustiakin tänä aamuna. Mutta ne ovat minun ajatuksiani. Keitän teetä ja otan palan joulukakkua. Yritän saada rytmihäiriöt tasaantumaan ja ehkä päivän aikana pienet päikkäritkin paikallaan. Teen sitä, mistä saan iloa ja voimaa: Askartelen pari atc-korttia ja teen yhden DT-haastetyön. Olisiko se vaikkapa koru sitten.  Eiköhän siinä ole suunnitelmia aluksi. Loput tulevat itsestään.

Älä huoli. Ajatukseni ovat hieman solmussa, mutta kaikki on silti ihan hyvin. Aina ei vaan jaksa hymyillä, ei nauraa. Pelot, suru, murheet, turhautuminen, viha,.. 

kaikki ne negatiivisilta kuulostavat tunteet ovat oikeutettuja meille kaikille! Saamme välillä romahtaa, hajota, olla heikkoja. Ei kukaan jaksa vaan antaa kaikkensa ja nauraa! Ja kun aikamme ryvemme pohjalla, alkaa se tilanne naurattaa niin paljon, että nostan pääni ylös mutaisena ja riutuneena ja sitten nauran peilikuvallenikin ja pesen kasvoni puhtaaksi. Puen kauneimmat juhlavaatteeni ylleni arkena ja ostan itselleni kukkia. Laulan yksikseni jotain hassua ja tanssin olohuoneen lattialla. Siitä se sitten alkaa taas minunkin ylösnousemukseni. Sillä henkisellä tasolla. Ja henkisen tason ollessa taas vahva, jaksan paremmin myös fyysisen tasoni. Sen, mikä menee alaspäin...
Se, mistä tässä kaikessa on kyse.

Antakaa mun itkeä pahaa oloani hetki. Jollei kyynelien kera, edes sisälle päin. 
Ja se teevesi kiehuu jo...


Kuva lainattu. Hymyn näemme ulospäinkin

Kommentit

Nanna sanoi…
Riipaisevaa mutta silti kaunista tekstiä! Jaksamista päivääsi <3
Maca sanoi…
Sinulle on suotu kyky ajatella ja tuntea syvästi. Se on siunaus, vaikka tuntuukin joskus kiroukselta. Voimia!
Vilimarika sanoi…
Kiitos! On ihana huomata, että silloin, kun itse ei jaksaisi, on lähellä ihmisiä, jotka jaksavat minunkin puolestani. <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kortti miehelle

Minua pyydettiin tekemään kortti nuorelle miehelle, joka ammatiltaan on asentaja. Siispä lähdin suunnittelemaan korttia työkaluista. Mies kyseessä, joten kortin tulee olla rouhea, mutta nuorekas ja sopivan Cool. 

Tässä kortissa sekä itse korttipohja että taustapaperit ovat gelli platella käsiteltyjä. Sapluunoilla sain niihin hauskoja yksityiskohtia. 

Väänsin rautalangasta kirjaimellisesti numerot kuvaamaan juhlijan ikää. Käsittelin numerot inka goldeilla. 

Kortissa on papereiden kerrostamista ja vielä stanssattuna ratasboordi ja työkalut. 
Kortin päälle sivelin kimalletta sticklesillä ja meikkisienellä. Koska kimalle tahtoi kipristää korttia, jätin sen kuivuttua painon alle vielä suoristumaan.


Mitä muuttaisit kortista ja mikä tässä oli parasta? 

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Adhd ei ole vitsi

Adhd on päivän puheenaiheena, mutta minulla ei ole kyseistä erityispiirrettä, vaikka siitä kirjoitankin. Minua ärsyttää vain se, kuinka jotkut puhuvat asioista, joista eivät tiedä mitään, leikiten. Kuinkakohan moni on kuullut tai itse sanonut, että "mulla on adhd-fiilikset" tai jotain vastaavaa. Nauretaan päälle ja ollaan ihan, kuin se olisi vitsi, siis Adhd.  Vaan kun ei se heille vitsi ole, joilla se oikeasti on. 
Olen ennenkin kirjoittanut sairauksista tai oireista, joita ei minulla ole, mutta koen, että tieto avartaa ihmisiä näkemään oikein heidät, joilla se on. Ei leikkinä, muttei  "hullunakaan". Mainittakoon nyt vielä, että minusta mielen oikut tai luonteen erityispiirteet ovat ihan yhtälailla arkisia ja tavallisia, kuin vaikkapa sydänsairaus tai astma. Hankaloittaa elämää, mutta ei se ihmisestä tee huonompaa. Ei myöskään se, että on erilaiset luonteenpiirteet... Ai mutta niinhän meillä kaikilla on! 


Adhd eli Attention Deficit Hyperactivity Disorder, on aktii…