Siirry pääsisältöön

Ajatuksiani

Aamun ajatuksia...

Väsymys. Se tunne sisällä tuntuu voimistuvan ja virtaavan lävitseni kuuman laavan lailla. Voimattomuus. Pelottava tunne siitä, että missä mennään ja mihin päädytään. Tunne siitä, kuinka voimaton ihminen onkaan jonkin suuremman edessä. Kuinka helposti voisi ajatella, että minä itse hallitsen itseäni, vartaloani ja mieltäni. Ja silti, loppujen lopuksi se on täyttä potaskaa! 

Nyt ajatukseni ovat siis paljon syvemmällä vartaloni sopukoissa, kuin siinä, päätämmekö jäädä sohvalle makaamaan vai mennä lenkille. Päätämmekö syödä pizzaa vai salaattia. Ajatukseni risteilevät siellä kroppamme syövereissä, josta emme paljain silmin näe mitään. Tai ehkä jollain laitteella, leikkauksilla.. Mutta näemmekö sittenkään kaikkea?! Emme. 

Ajatukseni ovat luissa ja ytimissä. Siellä, missä vanha kansa sanoi jo kauan sitten, että tunnemme sateet ja tunnemme lämmön. Kolotukset. Kolottamattomuuden. Siellä ne ajatuskeni ovat, missä päätös on jollain suuremmalla päättää, hajoavatko vahvatkin luut ja nikamat, syöpyykö trimmattukin keho, onko kaikki loppu nopeasti, vaikka kuinka olisit positiivinen ja rohkea!? 

Emme me voi päättää, saadaanko sydänkohtaus kesken päivää vai kestääkö sydämemme aina ja ikuisesti. Emme voi päättää, tuleeko jokin syöpäkasvain elimistöämme nakertamaan tai mureneeko luustomme hitaasti mutta varmasti, pikakelauksellakin. Tai järkkyykö mieli niin pahasti, ettemme voi asialle mitään. Aihe on niin ahdistavaa alkaa ajattelemaan, ettei sitä haluaisi pohdiskella. Kaikkihan me kuollaan joskus. Hajoamme. Sammutamme elämänilomme. Joskus on kuitenkin pysähdyttävä ajattelemaankin. 

Ei minulla ollut tarkoitus alkaa ahdistavia asioita kertoilemaan. Ne vaan mietityttävät tällä hetkellä enemmän. Pelkoa, surua, epätoivoa, pettymystä, turhautumista, vihaakin ehkä välillä... 

Ja silti kytee jokin toivon kipinä, usko ja yrittämisen halu. Tahto sinnitellä, jaksaa ja löytää vielä vähän lisää sitä "jotain muuta" ajateltavaa ja jotain, mikä antaisi lisää voimaa silloin, kun itsellä ei sitä olisi tarpeeksi. Jotain, millä kestää vahvana. 

Nyt en voi romahtaa. En antaa vaan mennä. On taisteltava kovempaa. On löydettävä lisää kestoa ja sietoa sille, että äärirajoilta noustaan vielä suuremmille äärirajoille. Pikkusen lisää... 

Ja kun tuntuu siltä, etten enää jaksaisi, jaksaisin silti. Kun en enää kestäisi kovempaa kipua, kestäisin silti. Ja kun en enää haluaisi nousta sängystä ylös, nousen silti. Siitäkin huolimatta, että tiedän, kuinka vaikeaa se alussa onkaan, kun askeleet viiltävät kuin veitsen terien päällä kävelisi. Olen jaksanut tänne asti ja edessäni on vielä kokonainen tulevaisuus. En minä voi luovuttaa!



Ja silloin, kun tulee jotain muutakin vielä niskaan, voisin vain ohittaa asiat ja antaa olla. Jatkaa eteenpäin ilman että ne jäävät sisälleni. Luottaa siihen, että kaikki on siltikin hyvin, vaikkei siltä tuntuisikaan. Vaikka tunnet totuudeksi jonkin, uskot, että poikkeuksiakin on. Ettei aina 1+1 ole 2 vaan järjen vastaisesti se onkin 1 tai 3. Tai sata. 

Ajatuksia... Hyvin syviä ja hyvin mustiakin tänä aamuna. Mutta ne ovat minun ajatuksiani. Keitän teetä ja otan palan joulukakkua. Yritän saada rytmihäiriöt tasaantumaan ja ehkä päivän aikana pienet päikkäritkin paikallaan. Teen sitä, mistä saan iloa ja voimaa: Askartelen pari atc-korttia ja teen yhden DT-haastetyön. Olisiko se vaikkapa koru sitten.  Eiköhän siinä ole suunnitelmia aluksi. Loput tulevat itsestään.

Älä huoli. Ajatukseni ovat hieman solmussa, mutta kaikki on silti ihan hyvin. Aina ei vaan jaksa hymyillä, ei nauraa. Pelot, suru, murheet, turhautuminen, viha,.. 

kaikki ne negatiivisilta kuulostavat tunteet ovat oikeutettuja meille kaikille! Saamme välillä romahtaa, hajota, olla heikkoja. Ei kukaan jaksa vaan antaa kaikkensa ja nauraa! Ja kun aikamme ryvemme pohjalla, alkaa se tilanne naurattaa niin paljon, että nostan pääni ylös mutaisena ja riutuneena ja sitten nauran peilikuvallenikin ja pesen kasvoni puhtaaksi. Puen kauneimmat juhlavaatteeni ylleni arkena ja ostan itselleni kukkia. Laulan yksikseni jotain hassua ja tanssin olohuoneen lattialla. Siitä se sitten alkaa taas minunkin ylösnousemukseni. Sillä henkisellä tasolla. Ja henkisen tason ollessa taas vahva, jaksan paremmin myös fyysisen tasoni. Sen, mikä menee alaspäin...
Se, mistä tässä kaikessa on kyse.

Antakaa mun itkeä pahaa oloani hetki. Jollei kyynelien kera, edes sisälle päin. 
Ja se teevesi kiehuu jo...


Kuva lainattu. Hymyn näemme ulospäinkin

Kommentit

Nanna sanoi…
Riipaisevaa mutta silti kaunista tekstiä! Jaksamista päivääsi <3
Maca sanoi…
Sinulle on suotu kyky ajatella ja tuntea syvästi. Se on siunaus, vaikka tuntuukin joskus kiroukselta. Voimia!
Vilimarika sanoi…
Kiitos! On ihana huomata, että silloin, kun itse ei jaksaisi, on lähellä ihmisiä, jotka jaksavat minunkin puolestani. <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä ihmeen Junk Journal?!

Ystäväni, sielun sisareni, joka on kuin aurinko harmaana päivänä tai kukkaketo hiekkadyynillä. Hän saa hymyilemään, nauramaan, itkemään ilosta ja inspiroitumaan kaikesta uudesta ja kiehtovasta. Ystäväni saattaa olla hiljaa hetken, aivan niinkuin minäkin, mutta silti heti seuraavalla kerralla voimme avata salaisuuksien kammiomme ja kuiskata toisillemme sydäntämme raapivia ajatuksia. Hän on jopa lähettänyt enkelienergiaansa minun vuokseni auttaakseen ihan vaan siksi, että välittää. Hän välittää isolla sydämellä ja koko perheestäni. Ja kaikki ne, mitä tunnen häneltä, tunnen myös häntä kohtaan. 
Japanilainen sananlasku sanoo: Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa. Tuo kaunis ajatelma tuli mieleeni katsoessani satumaisemaa kortissa, jonka ystäväni minulle lähetti. Ihailen ystäväni taiteellisuutta, ystävällisyyttä, sielukkuutta.. Ihan kaikkea sitä hyvyyttä, mitä hänessä on. Minulle hän ei ole itsestäänselvyys, kuten ei kukaan muukaan lähelläni…

Sormet siis laitetaan tuosta reiästä sisään...

Se ei liene tule yllätyksenä, että meidän perheessä kissapojat ovat ne, jotka kaupassa ekana tulevat mieleen, jos ajatellaan jotain "extraa". Siis leluja, tai yleensäkin tavaroita. Ja koska pojat ovat niin rakkaita, on heille oltava vain parasta. Siksi Petpuun kautta hankittu kerrossänky onkin osa sisustustamme ja poikien arkea. se paikka, jossa loikoilevat ja nukkuvat iltaunet, seuraavat meitä palvelijoita ja leikkivätkin yksin tai kaksin, kuten kuvassa. En tiedä, mitä olisin sitten tehnyt, ellen saanut Petpuun kautta kerrossänkyä, sillä se oli niin kauan haavenani. Halusinhan tasa-arvoisen nukkumapaikan pojille ja pehmeän, viihtyisän, kauniis ja toimivan kaiken lisäksi. Kiitos siin Jyväskylän suunnalle todellisesta asiakaspalvelusta ja hyvästä työstä. 

Tuossa lopussa mainitsin adjektiivit: pehmeän, viihtyisän, kauniis ja toimivan ja tästä päästäänkin aasinsiltaa pitkin hyvin kuvaavaan meikkiharjasettiin. London Pride on tehnyt upean kullanvärisen meikkiharjasetin, jossa l…

Supervihreä taikajuoma

Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun ajattelin, että kaikki Superfoodit ja viherjuomat sun muut terveystuotteet ovat ihan huuhaata. Riittää, kunhan syö monipuolisesti ja terveellisesti. Ajattelin, ettei ole mitään järkeä ostaa purkissa jotain pöperöä ja kertoa sen terveysvaikutteista samalla, kun käyttää kaiken maailman dieettejä ja ruokavalioita. Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, voin myös reilusti sanoa olleeni väärässä ja muuttaa mielipiteeni. Kiitos siitä ehdottomasti kuuluu Ruohonjuuren verkkokaupalle sekä niille terveystuotteille, jotka minua ovat auttaneet. Esimerkkinä tämä Puhdistamon Supervihreä. 


Supervihreä on nimensämukaisesti vihreää jauhetta ja ihan super tuote. Minulla on kokemusta nuoruudestani spirulinasta, joten luettuani tämän purkin tuoteselostetta olin innoissani. Spirulinahan minulla tehosi laihduttamisessa silloin kauan sitten ja tässä viherjauheessa spirulina on osana. Laatukamaa siis! Kaikenkaikkiaan jauhe sisältää vehnänorasta, ohranorasta, spirulinaa, chl…