Siirry pääsisältöön

Leijapoika



Khaled Hosseinin kirjoittama LEIJAPOIKA on tullut joskus kauan sitten televisiostakin elokuvana. Aloin lukemaan kirjana tätä joku aika sitten ja lukiessani muistin välähdyksiä nähdystä elokuvastakin. "Sheferijimin" blogissa  luetaan nyt kirjoja ja edetään ylemmälle taholle ammatteja tarkkaillen ja tutkiskellen.

Mietin kirjaa lukiessani, mikä ammatti kirjan päähenkilöllä, Amirilla oikeastaan on. Hänhän on alussa pieni poika, joka haaveilee leijan lennättämisestä ja sen viimeisenä taivaalla olevan leian kiinni saamisesta ystävänsä Hassanin kanssa. Sitten sen oivalsin. Hassan on jo mestari leijan lennättäjä, Amir oppipoika. Lisäksi Amir haaveilee kirjoittamisesta. Hän kirjoittaakin tarinoitaan muistikirjaansa ja lukee niitä Hassanille.

Ystävysten leijan lennätys kuvataan kirjassa hyvin yksityiskohtaisesti. Käsien asennot, katseet, ilman virtaukset... Voin hyvin tuntea tuulen kasvoillani ja tuntea Hassanin jännittyneet lihakset odottaessaan sitä hetkeä, kun täytyy pinkaista juoksuun. Amirin pakonomaisen tarpeen saada SE sininen leija, jolla hän saisi osoitettua isälleen olevansa ammattilainen. Arvostettu ja hyvä.

Tuo kohtalokas sininen leija osoittautuu samalla voitoksi kun myös Hassanin ja Amirin ystävyyden häviöksikin. Kirja kuvaa leijan lennättäjien intohimoa, voiton riemua, halua ja tahtoa. Se kertoo Afganistanilaisesta elämäntyylistä sodassa ja sodan jälkeen talibanien vallassa. Se kertoo rohkeudesta, lojaaliudesta ja petturuudesta. Siitä, mitä on tuntea itseinhoa, vihaa, itsesyytöksiä, häpeää... Ja samalla rohkeudesta ja päättäväisyydestä.

Amir pakenee sotaa amerikan mantereelle, kasvaa aikuiseksi ja hänen ammattinsa vaihtuu leijan lennättäjästä kauppiaaksi. Hän kiertää ostamassa halvalla tavaroita ensin isänsä kanssa, myöhemmin yksin. Hän myy kalliimmalla ostamansa tavarat kirpputorilla ja haaveilee kirjailijan urasta. Kun tilaisuus tulee, Amir pääsee kirjoittamaan omia tarinoitaan. Hänen kirjailijan uransa alkutaipaleella kuitenkin tulee tilaisuus, jota hän ei voi ohittaa. Palata takaisin Afganistaniin ja korjata virheensä.

Kommentit

Aino sanoi…
Tätä kirjaa on kehuttu kirjablogeissa ja postauksesi valotti hyvin kirjan tarinaa herättäen ajatuksia. Se sai minutkin miettimään, josko pitäisi lukea...
Vilimarika sanoi…
Suosittelen! Tämä on niin erilainen tarina afganistanista, mitä sotaisat leffat ja tositarinat yleensä. Onhan tässäkin sitä julmuutta, on, mutta myös herkkyyttä. tunteita. Ja jos tykkäät tästä, suosittelen saman kirjailijan Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjaa myös.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.