Siirry pääsisältöön

Mystinen palava kekäle

Olen väsynyt päivän puuhista, käynyt saunassa ja syönyt maittavan aterian. Laitan musiikin soimaan taustalle ja käyn pitkälleni sängylle aikeenani hieman lukea kirjaa. 



Kirja vaikuttaa hieman tylsältä, mutta olen päättänyt lukea kirjoja tänä vuonna hieman enemmän, kuin aikaisemmin. Olen päättänyt sivistää itseäni, ammentaa lisää uutta, oppia, ymmärtää...

Mutta nyt minua väsyttää ihan hirveästi... 


Suljen silmäni ihan vaan hetkeksi. Lepuutan silmiäni tovin, jatkan sitten lukemista. Silmät suljettuina annan musiikin viedä mukanaan. Nukahdan. 

Unessani leijun hiljalleen metsän siimeksessä, kuin keijukainen. Päädyn metsän laitaan, jonnekin aivan outoon paikkaan. Metsä muuttuu aukeammaksi, jossa töröttää vanha, sammaloitunut linnan raunio. Laskeudun siiviltäni alas ja lähden kävelemään linnaa kohti. 
Tunne on vahva siitä, etten ole yksin. Vilkuilen ympärilleni, mutten näe ketään. 
Kohta kuuluu jostakin vaimea kumahdus. Kuin joku olisi lyönyt kerran johonkin suureen teräskattilaan tai jotakin. Vaikka tunne on vahva, että minua tarkkaillaan, silti tunnen samalla jotenkin rauhallisuuden ja levollisuuden virtaavan minuun. 
Olen levollisin mielin. 
Jatkan matkaani. 

Ja samalla, kauempana, näen linnan raunioiden edessä tasaisella patiolla jotain kirkasta, jotain kimaltelevaa tai hohtavaa. Jotain, mikä ilmiselvästi on tulessa!


Astelen lähemmäs ja huomaan, että joku henkilö kannattelee sylissään sitä palavaa kekälettä. En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta näin se vaan on! Kaikki on kuitenkin yhä rauhallista. Linnut laulavat puiden oksilla, tuuli henkäilee hiljaa puiden latvoissa. 
Henkilö, jolla tulipallo on, näyttää keskittyneeltä. Levolliselta, rauhalliselta ja täysin poissaolevalta. Olen aikeissa hihkaista tälle henkilölle, mutta samalla alkaa soida hiljainen musiikki raunioissa. Kuin kristalleja sataisi taivaalta.  
Kuuletko sinäkin sen?




Pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan. 
Jostain kuuluu askeleita, useita nopeita askelia. Näen oransseihin kaapuihin pukeutuneita kaljupäisiä nuorukaisia kipittävän aukiolle. He asettuvat riveihin istumaan ja alkavat meditoida hekin. Hämmennyn entisestään, mutta silti yhä olen samalla hyvin hyvin levollinen. Täällä ei voi olla pahuutta! 
Se tulipallo minua kuitenkin yhä houkuttelee luokseen. Koskettaa, nähdä, ymmärtää. 




Hiivin yhä lähemmäksi. Tulipallon voima vetää luokseen kuin magneetti. Lähestyn, vielä vähän...
Olen kosketusetäisyydellä. 
Katseeni on koko ajan kiinnittynyt tähän upeaan hohtavaan elementtiin. Huomaan, ettei se olekkaan tulta! 
Ei tulipallo. 
Se on hohtavan kirkas, suuri ja kaunis kristalli! 
Ja jotain on vangittuna kristallin sisälle!
 Ikuisesti?


Kumarrun katsomaan tarkemmin. Näen tiikerin... 
Kaksikin!
Ja ne värien upeat loistot! 
Ja se kristallin kilinä, kun tiikerit juoksevat iloisina kristallikiteen sisällä! Ne eivät olekkaan vankeina siellä, vaan hyvin arvokkaita, onnea ja iloa tuovia kristallitiikereitä. 
Mielenrauhaa. 
Puhtautta. 
Vapautumista maallisuudesta. 
Antautumista. 
Täydellistä selkeyttä. 
Kaikkea sitä näiden kristallitiikereiden olisi tarkoitus kantajalleen ja lähimmäisille suoda. 


Huomaan nuorukaisten vaipuneen meditoimaan samoin, kuin heidän opettajansakin ja näen jokaisen kasvoilla pelkkää hyvyyttä, puhtautta ja vapauden tunnetta. Haluan niin kovasti oppia samaa! Istahdan aukion reunalle, otan oikeanlaisen asennon ja suljen silmäni. Yritän antautua vain ja ainoastaan musiikille ja mielenrauhalle. 




Jokin siinä musiikissa, siinä paikassa ja siinä seurassa saa minut otteeseensa. Tunnen henkisyyden voimakkaasti. Tunnen kyynelten valuvan silmiini vapaudesta. Tunnen pakahtuvani siitä tunteesta, että kaikki paha katoaa sisältäni. Tunnen sen kristallin ja niiden tiikereidenvoiman astuvan sisälleni ja tunnen kerrankin elämässäni eläväni! 


Tiedän, että minun tulee antaa itselleni aikaa. Minun tulee pysähtyä ja kuunnella sisintäni. Vapautua pahoista asioista ja antaa kristallin kirkkaan universaalin täyttää minut uudestaan ja uudestaan. Kaikki itsekkyys on poissa. Kaikki vihan tunteet. Pelot ja kiireet. On vain hyvyys ja voima. 
Elämän voima. 
Mielen rauha. 


Tämä matka avasi silmäni. Opin tuntemaan itsestäni uusia puolia. Heittäytymään täysillä jonnekin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pois tästä maallisesta. Pois ahneudesta, itsekkyydestä, vihasta. Tällä matkalla opin löytämään keinot muotoilla ajatukseni ja mieleni hyväksi. Löysin viisautta, rakkautta, auttamishalua, voimaa, nöyryyttä elämää kohtaan. 


Ja ne tiikerit... Kristallin kauniit tiikerit. Ne jatkoivat juoksemista kristallisen tulipallon sisällä myös minun mieleni syvyyksissä. 


Heräsin... 
Huomasin nukahtaneeni kirjan kanssa sänkyyn. Musiikki oli jo loppunut hetki sitten. Kirja tipahtanut lattialle. 
Nostin kirjan yöpöydälle, nousin vuoteeltani ylös ja samalla, kun kävelin olohuoneeseen katsomaan ulos ikkunasta kuutamoa, mielessäni oli äskeinen uni. 
Minun oli hyvä olla. 

Makrohaasteeseen korea/kaunis:
Niin kristalli kuin mielikin. ;)

Kommentit

Susanna sanoi…
Oi miten ihana uni ja kuvat ja mielikuvat. Kiitos kun kerroit!
kaari3 sanoi…
Usein myös uneni ovat rauhallisia ja toivorikkaita, painajaisia en ole nähnyt vuosiin. Kiva postaus!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.