Siirry pääsisältöön

Arvonnan voittaja Sini-tuotteen esittelystä



Sinituotteen esittelyssä pistin käyntiin omakustanne-arvonnan ja nyt on aika tullut arpoa palkinto. Kyselin teiltä muistojanne Sini-tuotteista. Kokemuksia, ajatuksia, millätavoin Sini on ollut mukananne elämän taipaleella. 

Vastauksia tuli 20 kappaletta. Jokainen listalla ollut tupsahti arpalappukulhooni. Siinä sitten hämmentelin ja kämmentelin lippusia. Joillakin oli yksi arpa, joillakin neljä. Sovitusti, muttei sopupelinä. Ja sitten oli sen arpalapun noston vuoro. Jännitystä minullekin, lähteekö postia hyvinkin tutulle blogikamulle vai ihan uudelle kasvolle. ei sillä väliä, mutta silti olin täpinöissäni. :D 

Vielä en kuitenkaan voittajan nimeä kerro, sillä ensin esittelen palkinnon vielä kerran. Mistä ja miksi. 


Kävin tässä taannoin messuilemassa ja törmäsin pariin lehmään. Tai oikeastaan lehmään ja vasikkaan. Chaplinkin siellä oli, tai niin ainakin luulin ensin, ja koska tiesin Chaplinin olevan jo edesmennyt herra, jouduin pakokauhun valtaan. Kuinka hän voi olla täällä?! Sitten tajusin tuon knallipäisen miehen olevan joku samis. Aika hyvin pukee knalli messuisäntääkin. 
Siis eihän minua yhtään hämmästytä se, että lehmä vasikkansa kanssa keskellä kaupunkia kulkee, mutta että tumma herra knalli päässä... Hu huh


Ja sitä krääsää ja värikästä tilpehööriä, jotta lapset innostuisivat irtiottamaan kätensä vanhempiensa hajamielisestä otteesta. Vanhemmilla ajatukset virveleissä ja taikauistimissa sekä ikuisissa siimoissa...
 Ikuisesti siimat sotkoksissa. 

Lapset sillä välin pomppoilevat jojona leipämaistiaiskulhon ja pikkuautopöydän välillä.
 Ai kuinka ihanaa onkaan niillä rasvaisilla käsillä autoja hipelöidäkin, päristä sylki vaahdoten ja laittaa sitten se auto vastentahtoisesti takaisin kuorrutteen kera, kun vanhemmat loppupelissä pilttinsä huomaavat ja repivät autoa lapsensa kädestä pois. 
Sitten torutaan soo soolla lasta, kuinka lapsi oli tuhma..

 Räkänokka pyyhkii kätensä selkämykseen nenänsä ja jättää vielä epätoivoisen hyvästi-hipaisun ihanan kirkuvanpunaisen auton kylkeen. 

Ja lapsiko oli se soo soo-pahis?! 
Entä vanhemmat, joiden elämäntehtävä on huolehtia pienokaisistaan!?
 Pitää huolta siitä, että kengännauhat ovat sidottu kiinni, ettei lapsi kompastu niihin.
 Pitää huolta siitä, että nenä tulee niistetyksi ja paperitollo omaan taskuun talteen roskisten puuttuessa juuri siltä kohtaa ja unohtaen räkärätit sitten roskiksen kohdalla tipauttaa pois. 

Vanhempien tehtävä on messuillakin katsoa, mitä lapsi tekee, missä on ja miksi! Tehdä yhdessä se auto-ostos tai rinkelikauppa. Lapsi on iloinen saadessaan pienen messumuiston! 
(Minä kyllä muistan, kuinka minun lapseni oli kiltisti ja nätisti kun sai rinkelin...
Eikä siitä olekkaan kuin 20 vuotta ja aikakin kultaa muistot...)  


Vaihdan hunajaisempiin aiheisiin, etten ala liikaa paasaamaan lapsista ja vanhemmista. Vielä kuvittelevat, että perustin oman beibit.com sivuston. 
Alkavat parjaamaan Inspistä, vaikka syytönhän minä siihen olen, jos äidit tahtovat esitellä sitä tärkeintä paikkaansa julkisesti. 
Hohhoihaa!

 Voinhan minäkin parhaan paikkani julki tuoda. Raotan teille vähän. Nimittäin tee-ja hunaja vitsiini on se kaikista mielenkiintoisin ja kaunein paikka. Ehkä.. 
Ja kun olen teen makuun päässyt, lorautan mieluusti teeheni hunajaakin. Etenkin flunssaisina päivinä. Siksi mukaani lähti purkki hunajaa.
Tai kaksi purkkia..
Ok! Myönnän! KOLME! 


Messuilla on se hyvä puoli, että siellä törmää mielenkiintoisiin ihmisiin. Yksi mielenkiintoisimmista oli tämä pitkäsäärinen hujoppi, joka tarjosi lapsille puhallettuja eläinhahmoja tarjoushinnalla, 2 euron kappaleelta. 
Ajatteles, jos kaikille lapsille tulisi lakisääteiseksi hankkia ilmapallo koira tai -kissa! 
Sitä kun hoitavat niin, ettei puhkaise sitä ja kuljettavat kaikkialla mukana, lopulta joko tympääntyvät tyystin ja lopettavat haihattelemasta lemmikkiä TAI jos se lemmikin tarve yhä on olemassa, on ammattikasvattaja! Tietäisi että lapsi oikeasti hoitaa ja huolehtii siitä lemmiksitä. 
Lakialoitteeksi voisi tehdä: Lapsille pakolliseksi ilmapallolemmikki!


Jos minun lakiehdotukseni sai pohtimaan, onko VIltsu syönyt liikaa makeisia tai juonut Colaa, niin mitäs sanot tästä?! ANTISELLULIITTINEN TOPPI! 
Minullakin on selluliittikorsetti päälläni! Olenkin muodikas mimmi! 
JIPPII!
Vaviskaa muotibloggaajat, sillä Viltsun aika koitti nyt! 
SELLULIITTIKORSETTI! 
alkaen 15 euroa... 
Pah, nolla perään, niin on taatusti muotia! ;)


Eräs messupöytä tarjosi erilaisia pikkujoululahjoja. Minulla ei ole kuin se oma privaatti pikkujoulu tulossa, joten en viitsi itselleni kääriä pikkujoululahjaa, mutta ei minua nyt niin suuremmasti jäänyt harmittamaankaan...


Ihan oikeesti! 
Nuo Knomet tuossa takana sinisine housuineen ei vaan ole mun juttuni.
Mutta saunatonttuun uskon ja saunatontun vielä joku kerta haluan saunaamme hankkia. Ei sillä, etteikö siellä pari tonttua lauteella jo nökötä... 


Harmittaa vietävästi, että minulla unohtui kamera kotiin ja tyytyminen oli vanhan kännykän kameraan. Pahoitteluni, ettet saa samaa säihkyä, mitä tämä harakka sai nähdessään korukaupat. 


Se Chaplinin näköisversiokin otti lopulta hatun pois päästään ja esittäytyi poliitikoksi. Rento kaveri tuo moskovitsi, vai oliko se nyt syskovitsi.

Niin, miksi minä sitten sen arvonnan pistin käyntiin ja mitä minä lupasin voittajalle? 

+ yllärikorvakorut Viltsun blogikaupasta. 

Kalenterikortti ja korvikset lähtevät yhdelle, sillä minulle messut ja kaikki sellainen extra, mikä on kodin ulkopuolella, eikä liity lääkäreihin, on onnea. Vaihtelua arkeen kuulostaa niin kliseiseltä, mutta sitä se on. Vaihtelua, ja kuin se pieni lapsi leipäkorien ja autolelujen välillä jojoillessa, sitä uteliaisuutta, riemua ja ihmettelyä. Että arki voikin olla antoisaa sekä inspiroivaa! 
Siksi halusin tuoda sinullekin palan messuista. 

Tässä voittajaviesti: 
Tuitiina kirjoitti...
Sini lankamoppi + sanko jossa oli sen mopin liiat vedet pois 'puristin' oli ihan ensimmäinen siivoustuote, jonka hankin ensimmäiseen vuokrakämppääni, sillä minä tyttö sitten luuttusin lattioita ja puhdasta tuli :)
Neljällä arvalla mukana!
Kiitos kaikille osallistujille! 

Ja joulukalenteriin osallistuneet, tarkistakaas onko joulupallossa sinun numerosi! 

Kommentit

Onnea voittajalle.

Katselin noita palloja, mutta en tajunnut että minäkin saan korun. KIITOS
Viltsu sanoi…
Luukku jonka lähetit ja minulta varasit on oma Arpa numerosi, kuten ihan alussakin kerroin. Toki arvontaa halusin, eikä vain mulle mulle kaikki. Hih.

Sinun palkinto on jo matkalla. Hihii.

Lisätietoja arvonnasta itse arvontabloggauksessa. Ja aina saa kysyä neuvoa.

tulikin hyvin yleinen vastaus.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari tilaustyö-korttia ja vappua

Pohja tehty gelli platella. Inka Goldilla viimeistelty ja runo tuloste. 

Tämä kortti onkin mielenkiintoinen, sillä kortista löytyy paljon kierrätysmateriaalia. Lisäksi koristeet olen tehnyt itse. 


Wapun tunnelmia...

Ilmapalloja... 

sekä häälahjaksi saamamme saunajuoma, ranskalainen kuohuviini. 

Silpputehtaalle romua ja roskaa

Otsikko voi aiheuttaa hieman kummastusta, ellet ole intohimoinen askartelija, tai lähinnä kierrätysaskartelija. Meille kierrätysaskartelijoille tuo kuitenkin kertoo, että taas on Viltsu käynyt työstämään toisten mielestä roskiskamaa uudeksi ja entistäkin hienommaksi? esineeksi. Tämä toimii ennenkaikkea ATC-askartelussa, jossa kortin koko on keräilykortin kanssa samaa luokkaa. 


Silpputehtaalla haastettiin jälleen ATC-askarteluun ja vaikken usein ennätä mukaan, haluja olisi. Siispä innoissani nyt kirjaan tätä postausta ja kohta pääsen linkittämään tämän Siskolle. Mukana mukana mukana!!!

Näissä korteissa on gelliplatepohjat, joissa apuna käytetty sapluunoita ja eri musteita ja maaleja. Roiskua saa ja levitä saa. Se on vain plussaa! Samalla tuunasin muutaman paljetin, jotka tippuneet itämaisen tanssin asuistani. Tässä niistä yksi. Tuo ei siis ole ruosteessa, vaan Inka goldilla maalailtu ruostuneeksi.

Halusin myös tekstiä leimata kortteihin, ja löytyikin sopivasti italialais-englantilainen te…

Lisää vihreitä ja leimattuja ATC-kortteja

Lisää Belgiaan lähetettyjä atc-kortteja, joilla osallistun Silpputehtaan haasteeseen. ATC:t on tehty kartongille ensin gelli platella pohjat maalaillen.

Onko gelli plate sinulle vieras vai tuttu käsite? 

Kun maalit ovat kuivuneet, leimasin, väritin, stanssasin ja liimasin kuvia ja kuvioita. stanssikuviot on kiva tehdä jämäpaloista, sillä pienestäkin palasesta saa kokonaisia kuvioita. Samoin leimata voi pienehköönkin palaseen paperia, kuten nämä tytöt olen leimannut. Musteilla olen tehnyt korttien reunat ja Sticklesillä kimalteet. Kuvan nappi on saatu, muut irtohärpäkkeet olen itse työstänyt vanhannäköisiksi. 

Teksti leimattu suoraan korttiin. Leiman leviäminen ei sillai haittaa, sillä kortin teemahan on hyvinkin kuluneen oloinen ja vanha. Mitään priimaa ja kiiltävää kirkasta tähän ei vaan voisi laittaa.