Siirry pääsisältöön

Uhkapeliä ja kuohuvaa


Olen käynyt raveissa vain pari kolme kertaa aiemmin. Kerran totonnut sen mukaan, mikä oli hienoin nimi. Se päättyi huonosti,yllätys yllätys . hih.

Nyt oli aika harjoitella oikeaa totoamista. Miksikö nyt? Koska hevosia kohdellaan hyvin (toisin kuin eka toto-kerrallani) ja koska uuden oppiminen on kivaa ja koska samalla pääsimme Hyvänolon messuille.


Yllätyin, kuinka hyvin pärjäsimme Murusen kanssa. Voittoa tuli , joskaan ei panoksillamme paljoakaan.


Ystävien kanssa kävimme kuohuvalla.  Elämästä pitää nauttia. 

Huvit vaativat jälkeenpäin kuitenkin veronsa(kuten aina tämän sairauden kanssa. Ei siis mitään ihmeellistä. Lääkäreiden luvalla ja jopa kehotuksesta sekä omalla sisulla nautin elämästä), joten nyt sairasvuoteella lihastulehduksen kourissa toivun  kivasta ja tapahtumarikkaasta alkuviikosta.

Nauti sinäkin ! 


Kommentit

  1. Ihanaa, että kuitenkin jaksat aina lähteä ulos kodista, vaikka tiedätkin, että se tuo kipuja. Ehkäpä ne kivut jotenkin kestää paremmin, kun ne johtuu kivasta ajasta yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, edes luonne ei antaisi jäädä petiin ja heittäytyä uhriksi. Kivun kanssa on elettävä, ja kipua on vaan opittava hallitsemaan. Etenkin kun en pahenna pysyvästi tai vaaranna itseäni.

      Poista
  2. Itse kävin kerran Irlannissa koirakisoissa. Veikkasin juuri noin kuin sinäkin eka kerralla eli nimien mukaan. Pikku voittoja tuli. Muuten en pitänyt niistä koirakisoista, aika julmaa touhua, mutta kun maassa oltiin , piti nekin käydä katsastamassa. Itsekin huomaan, että kun on mukava viikonloppu takana, niin menee sitten ainakin päivä tai pari palautumiseen. Mutta sen kestää, kun on ollut kivaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

ARVONTA ja Suomalainen SISU esittelyssä

Ihana auringonpaiste luo jo keväisen timanttihunnun hangille. Odotan jo kovasti lintujen paluuta Suomeen ja sitä ihanaa sirkutusta, johon herään aamuisin. Uskon lintujen omaavan mielettömän määrän sisua voidakseen matkata ilmojen halki tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Ei se helppoa ole tuulessa ja myrskyssä, paahteessa tai nälässä.

Odotan myös innolla tulevaa, sillä nyt on otettu magneettikuvat koko kropastani päätä ja varpaita lukuunottamatta. Jos niistä saan selvyyden, voi tämä kevät olla minulle, meille Murusen kanssa, uuden elämämme alku. Katsotaan, josko suomalainen sisu palkitaan.

Uskon, että myös sinä olet tarvinnut elämässäsi sisua joskus ja että sisukkuutesi on palkittu.

Haluatko kertoa minkälainen viimekertainen sisu-kokemus sinulla on takana?! 


Suomalainen sisu on kiehtonut minua aina. Se on etuoikeutemme ja vahvuutemme, jonka olemme saaneet syntymälahjaksi. Kaikilla suomalaisilla se on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan.  Mutta mitä sisu tarkoittaa? Miksi sille ei ole yht…