Siirry pääsisältöön

Vauva ihanuutta ja vauva taakkoja, homovauvoja vai homoille vauvoja

Olet varmaankin kuullut tai lukenut lukuisia selityksiä siitä, miksi osa naisista on tullut raskaaksi vahingossa. Toinen mokoma syitä, miksi lapsia ei ole tehty vieläkään. Sitten oma lukunsa he, jotka hehkuttavat äitiyden ihanuutta ja sitä, kuinka heille tehdään vielä tyttö tai poika. Puhumattakaan naisista, jotka päättävät raskautensa kesken siksi, etteivät ole äitimatskua. Samaan aikaan tuolla jossakin suree lukuisia naisia ja myös miehiä sen vuoksi, etteivät voi saada lapsia. Ennenvanhaan rovioilla poltettiin pettäjiä tai sairaiden lasten synnyttäjiä lapsineen. Raskasta ja raastavaa kyynelien virtaa sekoittuen veriseen vanaan. 


Äitiys ei ole kaikille itsestäänselvyys eikä se ole myöskään synnynnäistä. Äitiys valitaan ja siihen kasvetaan, tai sitten ollaan kokonaan lapsettomia omasta tahdosta tai juurikin koska ei voida saada lapsia. Mutta voiko äitiyttä olla ilman lasta? Voiko äitiyttä olla, jos on keskenmenoja tai jos oikein kovasti tahtoisi saada lapsen, muttei saa? Kaikki ei myöskään tahdo saada sitä ensimmäistäkään, vaan kokee vauvat taakkoina tai miksi tehdä lasta, kun maailma on täynnä kotia tarvitsevia lapsia jo entuudestaan!? 

Äitiyden haaveet tai pelko siitä, että tulisi raskaaksi tai että joku kysyy taas, miksi ei vieläkään ole lapsia, ovat kaikki hyvin arkoja aiheita. Niistä on vaikea puhua ja jopa joskus surua tulvillaan. Äitiyteen ja lapsiin liittyvien asioiden kanssa ollaan hyvin avoimesti uteliaita, vaikka hienovaraisuus ja toisen kunnioitus ovat äärettömän tärkeitä asioita. 

Yksi ehkä puhutuimmista asioista uutisissa aiheeseen liittyen on tasa-arvo naisparin/miesparin adobtiossa ja keinohedelmöityshoidoissa. Kun lapsella ei olisi oikeutta elää rakastavien vanhempien lapsena, ellei vanhemmat ole heteropari. Kuitenkin eräskin tutkimus seurasi 78 lesboparia, jotka olivat saaneet lapsen hedelmöityshoidoilla. Lasten vointia seurattiin ja äitejä haastateltiin vuosien ajan. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota lasten psyykkiseen kehitykseen, ystävä- ja perhesuhteisiin sekä koulumenestykseen. Tutkimustuloksia verrattiin heteroperheiden lapsiin.

Lesboperheiden lapset saivat paremman tuloksen niin sosiaalisessa käyttäytymisessä kuin koulumenestyksessäkin verrattuna heteroperheiden lapsiin. Lisäksi heillä oli vähemmän häiriökäyttäytymistä. Näin ollen naisparien lapset olivat tutkimuksen mukaan tasapainoisempia lapsia. Nyt ei kuitenkaan kannata minua tästä ruoskia. Vaikka toisaalta, kyllä minä tätä asiaa lukiessani  sateenkaarilippua salaa heilutinkin aiemmin voitonriemuisena. ;)  Mutta kuka sanelee ehdot sille, millainen on hyvä äiti ja hyvä isä, millainen on hyvä vanhempi? 

Lähde: Terve.fi


Vauvaihanuutta on yhä kymmeniätuhansia joka vuosi Suomessa, vaikka syntyvyys onkin laskussa. Kuolleisuus on ylittänyt jo Suomessa syntyvyyden. Lapsia syntyi viime vuotta vähemmän edelliskerran nälkävuonna 1868, jolloin oli hirvittävä hätä. Jos aikaisemmin arvelutti työssä käyvien äitiys, nyt työttömät naiset pohtivat, onko lasta hyvä alkaa yrittämään laman keskellä. Yhä useampi toivoo saavansa vain yhden lapsen tai ei lapsia ollenkaan. Jos ei nyt ihan taakkoja ne vauvat olisikaan, niin huoli siitä, kuinka vauvan kanssa pärjää, jollei rahaa ole riittävästi ilman vauvaakaan. Mietin vain, onko Suomenkin ratkaisu maahanmuutto, vai voisiko niitä lapsia jo pikkuhiljaa alkaa saada hekin, jotka ihka oikeasti haluavat lapsen parasta kahden aikuisen rakastavassa liitossa?! Juu, homot ja lesbot siis ajatuksessa.

Sitten tulee ajatus: Homot saavat homoja vauvoja. He kasvattavat lapsestaan lesboja ja homoja. Heiltä puuttuu miehen tai naisen roolimalli. Samaan aikaan yhä useampi YH-vanhempi kasvattaa lapsensa yksin. Yksin...
Ja kyllä homopareilla on naispuolisia läheisiä ja lesbopareilla miespuolisia läheisiä. Esimerkiksi meidän pojalla on tärkeimpiin aikuisiin kuuluva eno, joka on ihan hetero ja isä hänkin. Siinä on miehen mallia kerrakseen. Puhumattakaan pojan isästä, sedistä, olihan ukkikin hetken aikaa hänen elämässä. Kaverit, kaverien isät, opettajat... On ollut ja nyt aikuisena on edelleen.

Tällaiset asiat pohdituttivat tänään.
Kerro sinä omista äitiyteen liittyvistä ajatuksistasi ja jollet tahdo lapsia, niin kuinka kiertää kaikki vauva-kahvipöytäkeskustelut, joissa osoitellaan sormella, etkö sinä jo ole siinä iässä...? 

Ja isät hei, miltä tuntuu olla isä, haluta olla isä tms ajatuksia!?

Olisi kiva saada palautetta myös sellaiselta, joka ei voi edes sietää lapsia. Kuinka elämä tässä yhteiskunnassa toimii siinä tapauksessa? 

Ja piakkoin tulossa viikonlopun kuulumisia. Makuelämyksiä ja erilaisia lapsia. Innolla uuteen viikkoon! 



Kommentit

  1. Äitiyden pitäisi aina olla lahja, koska se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys.
    Kysyin mieheltä, että miltä isyys tuntuu? Hän vastasi, että isyys tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta ne on valmis tekemään, koska lapsiaan rakastaa niin paljon.
    Tällaisia ajatuksia meidän perheeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Outi kun saimme myös miehesi ajatuksia. Kiitos!

      Kuten miehesikin sanoi, vastuu on valtava lapsesta ja todenteolla se on sen arvoista, kun lapsen saa toivottuna. Minä en vahinkolapsia edes tiedä, sillä aikuinenhan se tekee vahinkoja, mutta myös syyttömiä lapsia.

      Lahjoja ovat minunkin mielestäni. Sain oppia sen jo nuorena, kun suotiin yksi lapsi eikä useampaa. Jäi haave 12 lapsesta sikseen. Onneksi ihana poika on kuitenkin.

      Poista
    2. Ihana Outi kun saimme myös miehesi ajatuksia. Kiitos!

      Kuten miehesikin sanoi, vastuu on valtava lapsesta ja todenteolla se on sen arvoista, kun lapsen saa toivottuna. Minä en vahinkolapsia edes tiedä, sillä aikuinenhan se tekee vahinkoja, mutta myös syyttömiä lapsia.

      Lahjoja ovat minunkin mielestäni. Sain oppia sen jo nuorena, kun suotiin yksi lapsi eikä useampaa. Jäi haave 12 lapsesta sikseen. Onneksi ihana poika on kuitenkin.

      Poista
  2. Lapset eivät ole itsestään selvyys mitenkään, itsekään en meinannut millään saada kolmatta lasta. Enemmänkin olisin halunnut, mutta terveydellisistä syistä se ei ollut mahdollista, siksi varmaankin olen niin ikionnellinen näistä kolmesta. Lähipiiriin kuuluu myös lapsettomuutta ja se on todella arka ja kipeä asia. Vanhempia on monenlaisia, ei yhtä oikeanlaista olekaan. Tärkeintä on nähdä lapsen olevan rakastettu.

    VastaaPoista
  3. Lapset ovat lahjoja, ei niitä tehdä tosta vain. ´Vaikka joskus ajattelen, kun äiti saa kuudennen lapsen ja kolme viimeistä on ollut ns. yhdenillanjutun jälkeisiä. Kait nekin ovat lahjoja ? Tai 16 v. menee ulkomaille ja yhdenillan jälkeen ns. tuntemattomalle isälle lapsi. Välillä en oikein ymmärrä..........miksi toisille on liiankin helppoa ja toisille liiankin vaikeaa ???

    VastaaPoista
  4. Mummo, Ihanaa, että sulle annettiin mahdollisuus kuitenkin kahteen, vaiko siis kolmeen? lapseen. <3
    Mulla on yksi, joka on pqarasta maailmassa.

    VastaaPoista
  5. Tuija, Se on totta, ettei lapsia vaan tehdä noin vaan. Joillakin se tosin onnistuu just sillon, kun tahtovat, mutta hyvin monessa perheessä lapset tulevat vain lahjana.
    Yhdenillanjuttu-lapset ovat lahjoja hekin. Ei ehkä just sille äidille, ellei hän ole siihen valmis, mutta lapsen syy se EI ole koskaan! Lapsi ei päätä milloin tulee ja kenelle, rakkaudesta vai humalaseikkailusta. Ja jollei itse lasta tahdo pitää, aina on jossain joku lapseton, joka niiin ilolla ja rakkaudella antaisi kodin lapselle, kun vaan saisi adobtoida hänet!

    VastaaPoista
  6. Seitsemän lahjaa niin kuin tiedätkin. Ekat tekemällä tehty,väkisin väännetty ja peittoja heiluteltu kalenterin mukaan;) Arki yksin on välillä todella raskasta mutta tähänkin tottuu ja koko ajan helpottaa. Niin rakkaita,jokainen,erilaisia ja ihania,kiitollinen saan olla!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

ARVONTA ja Suomalainen SISU esittelyssä

Ihana auringonpaiste luo jo keväisen timanttihunnun hangille. Odotan jo kovasti lintujen paluuta Suomeen ja sitä ihanaa sirkutusta, johon herään aamuisin. Uskon lintujen omaavan mielettömän määrän sisua voidakseen matkata ilmojen halki tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Ei se helppoa ole tuulessa ja myrskyssä, paahteessa tai nälässä.

Odotan myös innolla tulevaa, sillä nyt on otettu magneettikuvat koko kropastani päätä ja varpaita lukuunottamatta. Jos niistä saan selvyyden, voi tämä kevät olla minulle, meille Murusen kanssa, uuden elämämme alku. Katsotaan, josko suomalainen sisu palkitaan.

Uskon, että myös sinä olet tarvinnut elämässäsi sisua joskus ja että sisukkuutesi on palkittu.

Haluatko kertoa minkälainen viimekertainen sisu-kokemus sinulla on takana?! 


Suomalainen sisu on kiehtonut minua aina. Se on etuoikeutemme ja vahvuutemme, jonka olemme saaneet syntymälahjaksi. Kaikilla suomalaisilla se on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan.  Mutta mitä sisu tarkoittaa? Miksi sille ei ole yht…