STOP! Kaikki pysähtyy hetkessä
Kuinka voikaan kaikki muuttua hetkessä?! Sitä helposti ajatellaan, että ne sanomattomat sanat keretään sanoa sitten joskus ja tekemättömät asiat tehdä sitten joskus. Kaikki se, mikä siirretään sinne jonnekin voi olla hetkessä liian myöhäistä!
Kyllähän tuota toisinaan tulee ajateltuakin, mutta jälleen, kun elää niin lopullisen päivän ja kohtaa niin läheltä ikäviä asioita, sitä muistaa vielä paremmin sen, miten kaikki voi muuttua hetkessä. Me voimme olla vaikka kuinka terveitä ja kuinka varovaisia tahansa ja silti jotain arvaamatonta voi sattua.
Yksi ainoa päivä ja niin paljon tapahtumia. Eilinen päivä. Läheisistäni eräs kertoi joutuneensa pahoinpidellyksi syyttä suotta. Tai olihan näille pahoinpitelijöille syyksi riittänyt se, että ystäväni näyttää erilaiselta. Ulkonäkö ei miellyttänyt ja ystäväni on mustelmilla, ruhjeilla ja turvoksissa. Onneksi säästyi vakavemmilta vaurioilta.
Olin niin surullinen tuosta uutisesta. Minusta ei ole auttamaan häntä eikä lohduttamaan tarpeeksi, koska asumme ihan liian kaukana. En pääse millään hänen luokseen. Toivottavasti hänellä kuitenkin on joku siellä kaukana tukemassa.
Meni tovi ja kuulin toisen uutisen, saman päivän aikana. Eräs läheiseni on jäänyt auton alle. Kulki suojatiellä ja auto lähti tien reunasta ja ajoi hänen päälleen! Aivan yks kaks. Varoittamatta. Niinhän ne tapahtuvat onnettomuudet. Tässäkin tapauksessa säästyttiin vakavemmilta vaurioilta aivotärähdyksellä ja mustelmilla. Mutta silti...
Ja jotta kaikki mahdollinen tulisi kerralla, uutiset jatkuivat. Läheltämme eräs henkilö sai diagnoosin, joka muutti hänen elämänsä täysin. Keretäänkö hänet pelastaa ajoissa vai alkoiko häneltä lähtölaskenta kohti loppua? Se selviää hänelle lähiaikoina. Jaksaako hän? Pystyykö taistelemaan terveytensä puolesta?
Luulisi, että tässä olisi jo tarpeeksi, mutta ei! Vielä tuli uutinen, jossa kerrottiin, että läheltämme hänkin, on nukkunut pois äkillisesti. Ilman ennakkovaroituksia. Ilman tiedossa olevaa syytä. Tuosta noin vaan. Ja se on niin lopullista.
Toivon, että uutiset tästä eteenpäin olisivat parempaa...
Kyllähän tuota toisinaan tulee ajateltuakin, mutta jälleen, kun elää niin lopullisen päivän ja kohtaa niin läheltä ikäviä asioita, sitä muistaa vielä paremmin sen, miten kaikki voi muuttua hetkessä. Me voimme olla vaikka kuinka terveitä ja kuinka varovaisia tahansa ja silti jotain arvaamatonta voi sattua.
Yksi ainoa päivä ja niin paljon tapahtumia. Eilinen päivä. Läheisistäni eräs kertoi joutuneensa pahoinpidellyksi syyttä suotta. Tai olihan näille pahoinpitelijöille syyksi riittänyt se, että ystäväni näyttää erilaiselta. Ulkonäkö ei miellyttänyt ja ystäväni on mustelmilla, ruhjeilla ja turvoksissa. Onneksi säästyi vakavemmilta vaurioilta.
Olin niin surullinen tuosta uutisesta. Minusta ei ole auttamaan häntä eikä lohduttamaan tarpeeksi, koska asumme ihan liian kaukana. En pääse millään hänen luokseen. Toivottavasti hänellä kuitenkin on joku siellä kaukana tukemassa.
Meni tovi ja kuulin toisen uutisen, saman päivän aikana. Eräs läheiseni on jäänyt auton alle. Kulki suojatiellä ja auto lähti tien reunasta ja ajoi hänen päälleen! Aivan yks kaks. Varoittamatta. Niinhän ne tapahtuvat onnettomuudet. Tässäkin tapauksessa säästyttiin vakavemmilta vaurioilta aivotärähdyksellä ja mustelmilla. Mutta silti...
Ja jotta kaikki mahdollinen tulisi kerralla, uutiset jatkuivat. Läheltämme eräs henkilö sai diagnoosin, joka muutti hänen elämänsä täysin. Keretäänkö hänet pelastaa ajoissa vai alkoiko häneltä lähtölaskenta kohti loppua? Se selviää hänelle lähiaikoina. Jaksaako hän? Pystyykö taistelemaan terveytensä puolesta?
Luulisi, että tässä olisi jo tarpeeksi, mutta ei! Vielä tuli uutinen, jossa kerrottiin, että läheltämme hänkin, on nukkunut pois äkillisesti. Ilman ennakkovaroituksia. Ilman tiedossa olevaa syytä. Tuosta noin vaan. Ja se on niin lopullista.
Toivon, että uutiset tästä eteenpäin olisivat parempaa...
Kommentit