Villi ja vapaa karkkipäivänä

Jokainen valinta siirtää meitä lähemmäs tai kauemmas. Mihin sinun valintasi ovat viemässä elämääsi? Mitä päätöksesi osoittavat: mille asioille elämässä olet sanomassa kyllä tai ei?

-Eric Allenbaugh


Minulla on yksi lapsi. Mietin siis, olenko yhdentekevä nainen? Vastaan suoraan, ylpeänä, että kyllä olen! Lapseni on kaikki kaikessa ja tärkeintä, mitä koskaan olen saavuttanut tai tehnyt. Näin ajattelee varmasti moni muukin äiti. Ei välttämättä ihan kaikki, mutta usea. Samoin isä. 

Joku saattaa jäädä yhteen sanaan kiinni jo heti alkumetreillä ja ajatella, että hei hetkinen! Et voi sanoa olevasi yhdentekevä! Joku toinen naurahtaa sanavalintaani. Niin... Jokainen meistä on yksilö ja jokainen meistä ottaa sanat omalla tavallaan vastaan. Joku tulkitsee kaiken hyvinkin henkilökohtaisesti itseään vastaan, joku miettii laajemmin, joku huumorilla ja joku ei mieti laisinkaan sen enempää. Minä painotan kerta toisensa jälkeen yhtä asiaa blogissani: ÄLKÄÄ OTTAKO HENKILÖKOHTAISESTI KIRJOITUKSIANI! Kiitos! 

Hyvin usein saatan keskustella teidän kanssanne sähköpostitse, facessa tai kasvotusten. Saatamme puhua vaikeistakin asioitsa. Saan hyvin paljon aiheita keskusteluistamme, sillä saatan muistaa kesken kaiken jonkin vanhan asian. Tai sitten miettimään jään sanojasi ja sitä, että hei, toi on niin totta, että voisin aiheesta kirjoittaakin. Mutta pointti on siinä, että vaikka aihe liippaa läheltä käymiämme keskusteluja, aiheet ovat AINA jostakin muusta, kuin SINUSTA! en todellakaan pui täällä meidän keskustelujamme, vaikka kuinka saisin aiheen keskustellessamme. Kyllä ne todellakin ovat jostakin MINUN omasta elämästäni tai ajatuksista, joita liikkuu päässäni yleisellä tasolla. Vai voiko joku teistä osoittaa jonkun postaukseni ja näyttää sen, että "TÄMÄ TÄSSÄ ON KIRJOITETTU MINUSTA"?

Minun valintani blogissani on alusta asti ollut se, että kerron avoimesti mielessäni pyörivistä asioista. Tuon julki minulle kipeitä asioita. Kerron elämästäni, kerron peloistani, kerron iloistani ja saavutuksistani. tokihan blogissani on paljon muutakin, kuten askartelua, ruokia, kirjoja, musiikkia... Lifestyle-blogiksi voisin sanoa. Minun valintani on ollut siis purkaa ajatukseni sanoiksi ja antaa teille mahdollisuus pysähtyä hetkeksi miettimään elämää mminun näkökulmastani. Näkökulmani ei ole ainoa oikea, täydellinen eikä paras valinta. Se on minun näkökulmani ainoastaan! Mikä on sinun valintasi ja näkökulmasi?



Tätä videota katsellessani mieleeni palasi 80-luku. Ihanat? Olkatoppaukset! Huh huh! :D

Kasariaikaan muistan muutakin kuin olkatoppaukset. Olin nuori likka vielä siihen aikaan.  Telkkarissa nauratti Alf ja pukeuduimme Leviksiin, salihousuihin, otsapantaan tai neonväreihin. 

Minä olin kasariaikoihin koulukiusattu.

Berliinin muuri murtui ja Tshernobylin onnettomuus oli 80-luvulla. Ensi kertaa tekniikka petti kunnolla! Nythän se onkin arkipäivää... Vai? Toivottavasti kuitenkin pienemmissä mittakaavoissa, vaikkapa Facebookin romahduksessa, mikä sinänsä on ikävää ja pistää ihmiset manaamaan koko "laitoksen". 

Kauniita muistoja on toki paljon kasariajoilta. Ei kaikki ole vain vinoja olkatoppauksia, kiusaamista ja onnettomuuksia. Mukaan mahtuvat myös unelmoinnit Ritari ässän autosta, Tom Cruisesta ja lupa olla oma itsensä Boy Georgen astuttua kuvaan. Tomboy-look ei enää ollut pahasta. Tosin itse en ollut sinut itseni kanssa vielä pitkään aikaan, joten tyylini vaihtui yhtä usein, kuin sukat ja alkkarit. Jos tänään olin mustahiuksinen kapinallinen, huomenna saatoin olla punapäinen pystytukkainen poikatyttö. Välillä prinsessa ja välillä jotain ihan muuta. 






Prinsessa-vaihe minulla jäi päälle loppupelissä voimakkaimmin. En sentäs kulje täällä suurissa pinkeissä mekoissa ja korseteissa, mutta melkoinen hempukka olen kuitenkin. ;) Sillai hyvällä tavalla.

Videossa kulta kimaltaa ja tanssi ja laulu ovat suuressa osassa. Voih, oli minullakin hetkeni. Hetkeni, jolloin tanssin sydämeni pohjasta. Lauloin ja tanssin. Valitettavasti enää en voi edes yhtä kappaletta tanssia. Antaa vaan mennä ja nauttia. 

Kulta kimaltelee kuitenkin nyt täälläkin, ja juu, ihan tuo oma kultani, mutta myös koruna. Tein nimittäin itselleni korun! Todellakin, tällä kertaa se on ihan minulle itselleni, sillä liian harvoin omaan tarpeeseeni teen mitään. Tälle korulle on jo mielessäni käyttötarkoituskin, mutta se selvinnee ajallaan sitten. Pitää nyt hieman hioa ajatuksiani ja miettiä asiat loppuun asti. ;) 

Mutta hei, mitäs tykkäät?

 

Kaulakorussa on kullanvärinen pohja ja tumman violetit lasihelmet.



Tämä on NIIN minua!


Rakastuin koruuni ihan heti, vaikka siis itse teinkin. 
Tähän jokin avonainen asu ja se on siinä! 
Toki hiukset ja meikki lisäksi. 

Tämäkin koru on uniikki, enkä tee toista samanlaista. 

Jos jotain teillekin, niin tulossa on karkkipäivä. ;)


Sormuksia en olekkaan ihan äskettäin tehnyt, joten kerralla sitten tein enemmän. 


Vilautan hieman karkkeja, mutta tämä kuva on otettu salamalla ja valoitus on ihan niin pielessä, että se todellisuus ei pääse mukaan... Luulisin?

Piakkoin nämä siis kaupan hyllyllä!

Kommentit

TiinaJ sanoi…
Ihania sormuksia :)
Tuula sanoi…
Kaunis tuo itsellesi tekemä koru!
Korjasin sen kuvan oikeaksi, kun lukisi kunnolla "tätä kuvaa voit käyttää..." - huoh. Ja korjasin myös sen DT-pestiajan!
Vilimarika sanoi…
Kiitos kummallekin T:lle. ;)