Joulukalenteri luukku 14

Tämän päivän <3-sananen on ehdottomasti Lapseni! Ihana, rakas poikani! olen niin onnekas, kun olen äiti! Lapsista on toki huolta ja surua ja murhetta ja kiukkua, mutta on myös iloa, rakkautta, naurua, opetusta, kasvua.. Kaikenlaisia asioita!

Kyllähän minä haaveilin useammasta lapsesta ja jos asiat olisivat menneet toiveideni mukaan, olisi minulla oikea suurperhe. Uskon kuitenkin johonkin suurempaan ja siihen, että se Suurempi minua päätti, ettei voimani riitä kuin yhteen erityislapseen. Siispä olen suuresti kiitollinen tästä yhdestä! Ja siitä tiedosta, että minua suojeltiin tietämättäni.

Toki surua ja raivoakin oli, kun enkelivauvat lähtivät taivaaseen, mutta nyt vanhetessani huomaan, että hei, ei mun voimani olisi riittäneet sairauden edetessä, tai kun lapseni on tarvinnut itse apuani ja huolenpitoani enemmän, kuin moni muu tarvitsisi. Kuinka olisin jaksanut silloin?

Näiden mietteiden jälkeen kevyempiin aiheisiin...

Joulukortit ovat aina ilo saajalleen! Ihan niinkuin kortit aina muulloinkin. Tänä jouluna sentäs lähetin muutamia joulukortteja, mutta en kaikille. Ei millään pysty jokaiselle laittamaan samaan aikaan kortteja. Tai vieläpä lahjojakin. Tykkään kyllä siitäkin, että yllätän ystäviäni ja tuttaviani kortilla pitkin vuotta. silloin, kun ei osaa sitä edes odottaa!

En osannut itsekään odottaa, että paketista tulisi näin hauska lahja! 

Mietin ja mietin, mitä nämä ovat, kunnes luin käyttöohjeen! :) Sitten hyppien pomppien  tiskauspuuhiin. Näin innokas tiskaaja en olekkaan aikaisemmin ollut!

                                                    Luukku ja kortti ovat "KATJA"n käsialaa!

KIITOS!!!

Mitä sinä puuhastelet viikonloppuna?

Muistathan nauttia rauhallisesta hetkestä vaikkapa hyvän kahvin, teen tai kaakaon kera. 

Kuvassa Mocha ja Zoegasin musta kahvi. Tortut kuuluvat joulun aikaan! Niitä pieniä juhlavia hetkiä arjessa. Tämäkin setti kahvilassa maksaisi 7-9€. Meille kuvan herkut maksoivat reilun 2 euroa... YHTEENSÄ! Saatamme siis välillä hemmotellakin itseämme. <3

Minun tarinani:

Metsänväen joulu

Kuuset lumivaipan alla, tähdet taivaan kannella. Jänöjussien jalanjäljet hangella ja jostain kaukaa kuuluu yksinäisen suden ulvonta. voisin vaikkapa vannoa, että metsä on täynnä silmäpareja, vaikken niitä näekään. Minut nähdään kyllä!

Kuljen polkua pitkin metsäaukiolle. Vedän rekeä perässäni. Sinne on kesällä hakattu tilaa tätä hetkeä varten. Olen talviaikaan kantanut sinne olkia, siemenlyhteitä, talipalloja, porkkanoita... Minun keinoni kertoa eläimille, että olen yhtä heidän kanssaan. Ruokaa vähempiosaisille, jotka eivät omista lapioita ja lumikolaa. Eläimille, joilla on nälkä!

Tänään kontissani on kuitenkin jotain enemmän. Siellä on turnipseja, omenoita, kauraa, pähkinöitä... Siellä on kaikenlaisia herkkuja Joululahjaksi eläinystävilleni! 

Pääsen aukiolle ja alan asetella herkkuja eri laidoille aukiota. Pupuille, oraville, hirville, ketuille, hillereille... Jokaiselle lajille, joiden siellä tiedän käyvän. Linnuille puiden oksille. Syöttökaukaloihin, kivenkolo-suojiin... Reen kyydissä olleet korit tyhjiksi kaikki. 

Olen vasta tyhjentämässä konttiani, kun jo ensimmäiset nälkäiset eläinystäväni saapuvat paikalle. Metsäkauris hölskyttelee luokseni ja samoin pörähtää varpunen puun oksalle lintulaudalle. Kohta sirkutus kuuluu kauas ja paikalle pörähtää useampiakin lintuja. Hymyilen katsellessani ystäviäni. Metsäkauris hörähtää kiitoksena. 

Poistun paikalta ja hymyilen. Olen saanut lahjoista suurimman. antamisen ja auttamisen ilon. 

Samaan aikaan metsäaukiolla eläinystävykset käyvät vuorollaan valitsemassa joulupöydästä omat herkkunsa. Ei siellä tappelua synny, koska ruokaa on aina riittävästi. Kaikilla on hyvä mieli. Hirviherra löntystelee paikalle ja miettii, kuinka tällainen on mahdollista? Pöllövaari viisaana kertoo, että ihmisen tekemää se on. Eläimet katselevat herkkuja ja toisiaan. Voisin nähdä hymyn heidän kasvoillaan. 

Lyhty vielä puunoksalla valaisee aukiota. 

Eläimet syövät ja alkavat joulun viettoon. Pupujen piirileikki, oravien käpytanssi. Hirvien joululaulu ja lintujen enkelikuoro. Joulupukkina pöllövanhus. Pienet eläinten poikaset kysyvät, onko ihminen hyvä vai paha?! Aikuiset vastaavat: Niissä on molempia. Tänään ei kuitenkaan kenenkään tarvitse pelätä! 

tänään saamme rauhassa syödä, leikkiä ja levätä. 

Joulurauha ihmisille ja eläimille!